torstai 30. elokuuta 2018

Elokuu 2018

Taas on aikaa vierähtänyt 2 vuotta edellisestä postauksesta.
Icaros porskuttaa edelleen menemään, on ehtinyt nyt 10v. ikään. Vanhat koirat ovat ihan parhaita kavereita, ne toimivat kuin ihmisen mieli. Illalla kun koirat tekevät viimeisen ulkoilun ennen nukkumaan menoa, kysyn aina Icarokselta että haluatko ulos? Välillä se haluaa jäädä jo sohvalle köllöttämään, ja välillä lähtee ulos jos on kova hätä. Vanhalle koiralle suon myös tuon iltaulkoilulta kieltäytymisen, se tietää kyllä pystyykö odottamaan aamuun vai ei. Meidän 6 v. "nuoriso-osastolta" ei vielä kysellä ulkoiluhalukkuutta, Osiris on sen verran hövelimpi pidätyskyvyltään, että kursailematta tekee sisälle jos iltaulkoilu jää väliin. Icaroksella on tullut nyt vanhemmiten muutamia nisäkasvaimia, mutta niitä ei ole lähdetty leikkelemään koiran sairaushistorian vuoksi. Hampaita hoidetaan eläinlääkärissä säännöllisesti kerran vuodessa, joitakin hampaita on jouduttu poistamaan niiden huonokuntoisuuden vuoksi, mutta vielä on tärkein purukalusto tallella. Nyt innostuin kokeilemaan koirille PlaqueOff  tuotetta hammaskiveen ja pahanhajuiseen hengitykseen, ja 3 viikon käytön jälkeen totean että ainakin meidän koirille tuote toimii, hengitys ei enää tuoksahda ja hammaskiven määräkin on vähentynyt.


Käymme 2 kertaa vuodessa silmäkontrollissa silmänpaineiden takia ja uusimassa lääkereseptiä. Vasen silmä tarvitsee edelleen säännöllisesti Xalatan painetippansa kerran päivässä. Oikea silmä on kutistunut pieneksi ja sitä ei tarvitse lääkitä. Oikea silmä on myös harmaantunut, ja silmien kokoero on melko hurjan näköinen. Kuitenkaan ei ole kipuja, Icaros syö, ulkoilee ja leikkii normaalisti,  joten tilanne pysyy ennallaan. Meillä on aina ollut selkeänä mielessä, että jos koira alkaa kipuilla ja tarvitsisi kipulääkitystä säännöllisesti, olisi aika luovuttaa myös omistajilla. Onneksi Icaros on pärjännyt näiden silmiensä kanssa ja arki sujuu sokeanakin hyvin. Tällä viikolla kävimme koirien kanssa vierailla ulkoilureiteillä, Icaros kipittää muiden perässä reippasti, eikä arastele erilaiselta tuntuvia pintoja, hajuja tai ääniäkään. Koirat käyvät myös muutaman kerran vuodessa koirahoitolassa, ja hoitolan pitäjä ihmettelee joka kerta, miten hienosti Icaros seuraa muita koiria ja niiden hajujälkiä ulkotarhaan ja sieltä takaisin omaan häkkiin.


Alla vielä toukokuinen kuva juuri 10v. täyttäneestä sankarista.



torstai 15. syyskuuta 2016

Syyskuu 2016

2 vuotta on vierähtänyt siitä kun viimeksi blogia päivitin. Aika kuluu niin äkkiä! Ja kun kaikki on mennyt näiden 2 vuoden aikana hyvin, tuntuu että ei ole ollut mitään mistä kirjoittaa. Koirat saivat 2014 uuden kaksijalkaisen siskon ja se on myös syynä blogin hiljaiseloon.

Sitten hieman Icaroksen kuulumisia. Icaros on käynyt kerran vuodessa silmäkontrollissa ja samalla on uusittu lääkereseptit. Silmänpaineet on olleet perus tasolla, 20 tietämissä tai sen alle. Koiralla on nyt ikää vähän reilu 8 vuotta, tuntuu uskomattomalta että silmäleikkauksen jälkeen on yhteistä lisäaikaa saatu jo 6 pitkää vuotta. Icaros on muuten ollut terve, ainoastaan hampaat ovat vähentyneet vuotuisen hammaskivenpoiston yhteydessä.

Elokuussa Icaros hyppäsi taas sängystä omatoimisesti ja sattui sama mikä tapahtui 2 vuotta sitten. Oikeasta silmästä katkesi ilmeisesti verisuoni koska silmä punertaa eritavalla kuin ennen. Tilanne ei ole yhtä paha kuin edellisellä kerralla, verta näyttäisi olevan silmässä vähemmän, mutta taas on seurattava silmänpaineita tarkemmin. Täytyy toivoa että silmä asettuu ja saamme jatkaa entiseen malliin tuon meille niin rakkaan koiran kanssa. Kävimme mittaamassa paineet ja ne olivat 14/23. Tuo verenvuodosta kärsinyt silmä oli 14, eli jopa hieman liian alhainen.

Lääkitys on tällä hetkellä seuraavanlainen: Xalatan painetipat 1kertaa vrk molempiin silmiin. Tarvittaessa Cosopt painetipat 1 kertaa vrk molempiin silmiin. Nyt tuli myös Voltaren Optha joka toivottavasti estää silmän ärtymisen verenvuodon takia.

Lisää kuulumisia viikon päästä kun käymme kontrollissa.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Kesäkuu 2014

Hei taas pitkästä aikaa!

Kevät tuli ja meni, juhannus kolkuttelee ovella. Meidän kevääseen on mahtunut sekä ylä- että alamäkeä. Huhtikuussa Icaroksen oikeaan silmään tuli veren vuoto tuntemattomasta syystä. Silmä näytti siltä kuin se olisi ollut täynnä marjamehua, eli oli kauttaaltaan punainen ja samea. Verenvuoto ilmeni tietenkin viikonloppuna, joten menimme ensimmäisenä Tuhatjalkaan pävystykseen. Tuhatjalassa ei ollut silmiin erikoistunutta eläinlääkäriä, mutta silmän paineet saatiin kuitenkin mitattua, ensiavuksi kosteuttavia silmätippoja ja käsky mennä maanantaina pika pikaa omalle eläinlääkärille.

Olin jo varma että tästä ei enää toivuta, sen verran pahalle Icaroksen silmä näytti. Maanantaina soitin ajan silmälääkärille ja vaikka heillä oli täyttä, lupasivat ottaa meidät johonkin väliin. Ei voi muuta kuin kiittää taas kerran sydämmellisesti Kuopion Yksityistä Eläinlääkäriasemaa, kaiken kiireen keskellä pääsimme Icaroksen kanssa vastaanotolle. Silmänpaineet olivat nousseet, molemmissa silmissä paine oli 30. Eläinlääkäri ei nähnyt silmän sisälle että mistä verenvuoto saattaisi johtua. Lääkkeeksi saatiin toinen painetippa Cosopt jota laitetaan Xalatanin rinnalla aamuin illoin että saataisiin paineet tippumaan noin 20 tai alle. Seuraava kontrollikäynti varattiin viikon päähän. Eläinlääkäri sanoi että niin kauan kun koira on kivuton, reipas ja syö hyvin, ei ole tarvetta miettiä lopetusta.

Verenvuoto tuli Icaroksen parempaan ja näkevämpään silmään, joten kun silmä sameni ja näkökyky hävisi, Icaros oli yhden päivän hieman hämillään että mitäs tässä nyt tehdään. Onneksi se reipastui heti seuraavana päivänä ja uskalsi liikkua pihalla taas normaalisti. Jos koira olisi ruvennut aristamaan kotona liikkumista tai sen vauhti ja käytös olisi hiipunut, olisi siinä vaiheessa täytynyt tehdä raskas päätös.

Viikon päästä oli taas kontrollikäynti jossa mitattiin silmänpaineet ja ne olivat onneksi tippuneet oikea 14, vasen 20 tasolle. Silmän sisäisen verenvuodon aiheuttajaa ei havaittu, luultavasti verisuoni on katkennut silmästä hypyn takia ja epäilen että verisuoni on katkennut kun Icaros on hypännyt sängystä alas ja kroppa on päässyt tärähtämään. Uuden verenvuodon pelossa Icaros ei saa hypätä itse enää sängystä alas (jenkkisänky) joten prinsessaa on ruvettu palvelemaan. Iltaisin se kannetaan yläkertaan sänkyyn ja aamuisin se nostetaan sängystä pois ja kannetaan alakertaan. Aikaisemmin Icaros on ihan itse kävellyt rappuset ja hypännyt sänkyyn. Se osaa kulkea hyvin kellarin rappuset ja niitä ei ole mitenkään estetty koska kellarissa ei ole korkeita sänkyjä mihin voi hypätä :)

Viimeisin kontrollikäynti oli kesäkuun alussa ja silloin sovittiin että seuraavan kerran käydään silmälääkärillä vasta puolen vuoden päästä joulukuussa. Silmän sameus hellitti noin kahdessa viikossa ja nyt Icaroksen silmät ovat taas normaalin näköiset. Icaros vietti 24.4 syntymäpäivää ja täytti 6 vuotta. Silmäleikkauksesta tulee kuluneeksi lokakuussa 4 vuotta, joten aika kuluu kyllä äkkiä. Täytyy toivoa että pieni karvapallero olisi  meidän riemuna vielä useita vuosia <3

Alla vielä 2 kesäistä kuvaa meidän prinsessasta :) Icaros on kova tyttö touhuamaan pihalla ja kasvimaalla omia juttujaan. Kasvimaalla oleskelua ei sen kummemmin rajoiteta, herneet, salaatit ja porkkanat kasvavat kasvatuslaatikoissa joten Icaros saa kaivella muualla kasvimaalla mielensä mukaan. Naama sillä on yleensä aina enemmän tai vähemmän mullassa, alla olevassa kuvassa se oli kaivellut multaa ehkä vähän enemmän.




torstai 16. tammikuuta 2014

Tammikuu 2014

Icaros toivottaa hyvää uutta vuotta! Olkoon tämä vuosi parempi kuin edellinen, vaikka edellisessäkään ei ole mitään valittamista :)

Icaros on tällä hetkellä melkoinen punkero. Noin kuukausi sitten vaihdoimme nappulan lampaasta kalkkunaan. Merkki pysyi samana mutta maku vaihtui. Juniori koira Osiris oli lammas nappulalla turhan hoikassa kunnossa ja nämä meidän vanhemat rouvat Icaros ja Nemesis ihan sopivassa lihassa. Kalkkuna maistuu sen verran hyvin että Osiris on nyt normaalipainoinen, Nemesiksen paino on pysynyt samassa ja Icaros on pulskistunut vähän liikaa. Kylkiluut tuntuu vielä, mutta ainakin 500 g olisi saatava painosta kevääseen mennessä pois. Tai kevään tullessa, tuumaa Icaros. 

Talvella Icarosen lenkit ovat sellaisia kuin se haluaa itse tehdä. Icaros puetaan vaatteisiin ja valjaisiin, minä tartun hihnan toiseen päähän ja sitten mennään sinne mihin nokka näyttää. Arkisin lenkit tehdään pimeän aikaan ja Icaros ei tykkää kulkea pimeällä sellaisia reittejä mitä se ei tunne. Kyllähän se tulee mukana minne minä päätän mennä, mutta hännän asennosta näkee että se mieluummin kulkee tuttuja reittejä. Meidän lenkit ovatkin yleensä Icaroksen kanssa muutamaa eri vaihtoehtoa. Käydään katsomassa hevosia läheisellä talolla ja tullaan samaa reittiä kotiin tai kierretään vähän pidempi lenkki kävelytietä ja hiihtoladun pohjaa. Kolmas vaihtoehto on käydä yhden huoltoaseman pihassa kääntymässä. :) 

Kävimme joulukuun lopussa Icaroksen kanssa toko treeneissä. Sää oli tuolloin sen verran huono että muut koirat eivät halunneet lähteä treenaamaan (noloa mutta totta, koirat saavat välillä päättää itse lähtevätkö mukaan vai eivät). Icaros oli ainoana innokkaasti lähdössä mukaan, joten se pääsi treeneihin. Mitään mullistavaa ei treeneissä tehty, treeni sisälsi mukavaa yhdessä oloa, pieniä liikkeen pätkiä ja nakin syöntiä. Ohjaaja totesi että tämä taitaa olla melko hemmoteltu koira ja onhan se. Icaros ei tällä hetkellä ole mikään maailman tottelevaisin otus. Se komentaa minua hyppimällä ja ääntelemällä ja odottaa myös väli palkkoja. Tässä taitaa olla myös yksi syy Icaroksen pulskistumiseen, olen ruvennut aktiivisemmin treenaamaan koiria myös kotona ja Icaroksellakin on oma treenihetki (namien syönti) muutaman kerran viikossa. :)

Muutaman kuukauden päästä Icaros täyttää 6 vuotta. Se on siis koira parhaassa iässä. Vanhuuden vaivoja ei vielä ole ja koira toimii kuin ajatus, kaikki tarvittava koulutus on periaatteessa tähän mennessä jo tehty. Icaros on meidän koirista paras ymmärtämään puhetta. Välillä aina itsekin hätkähtää kuinka koira toimii kuin ajatus. Icaros tietää esimerkiksi meidän molempien omistajien nimet, kun siltä kysyy että "missähän ... on?" niin Icaros menee heti tarkistamaan että missä minä tai siippa luurataan. Aamulla jos jompi kumpi jouttuu heräämään aikaisemmin niin Icaros on kärppänä hereillä katsomassa että mitä talossa touhutaan. Jos se tulee alakertaan niin sille voi sanoa että "mee vielä nukkumaan" tai "ei oo vielä aamiaista" niin Icaros painelee takaisin nukkumaan. Meidän koira ovat muutenkin tosi unikekoja, viikonloppuisin nukutaan koko porukka hyvinkin kello 11.00 saakka jos ei ole mitään menoja. Aamuisin ei ole kukaan herättämässä ja pyytämässä ulos, yleensä koiria joutuu vähän patistelemaan ja herättelemään, varsinkin arkisin, jolloin herätys tapahtuu kello 6.00. :)





tiistai 3. joulukuuta 2013

Joulukuu 2013

Kävimme Icaroksen kanssa silmäkontrollissa viikolla 48. Uutiset olivat sekä hyviä että "huonoja". Ensiksi hyvät uutiset, silmänpaineet olivat oikeassa 10, vasemmassa 12. Xalatan-silmänpainetipat joka toinen päivä laitettuna riittävät pitämään silmänpaineet kohdillaan ja eläinlääkärin mukaan silmät olivat siistin näköiset ja stabiilit. Paineiden osalta ei siis tarvitse olla huolissaan.

Silmänpohjan rappeuma on edennyt huimaa vauhtia, tällä kertaa eläinlääkäri ei päässyt kurkkaamaan oikeaan silmään edes pupillia avaavien tippojen laiton jälkeen, sillä jostain syystä Icaroksen pupillit olivat todella pienet. Luulen tämän johtuneen edellisenä iltana laitetusta xalatanista, joten ensi kerralla tähtään tippojen laiton siten, että tipat laitetaan vasta kontrollikäynnin jälkeen.

Eläinlääkäri näki kuitenkin vasempaan silmään ja verisuonet silmän pohjassa ovat nyt täysin rappeutuneet, eli Icaros ei näe vasemmalla silmällä enää ollenkaan. Oikean silmän tilasta emme saaneet tällä kertaa selvyyttä pupillin pienuuden takia. Silmänpohjanrappeuma on edennyt siten, että se huomattiin maaliskuussa 2013 ja nyt joulukuussa 2013 koira on sokea.

Tällä kertaa eläinlääkäri sanoi että näyttäisi olevan kyseessä PRA, mutta hänellä ei ole tietoa voiko silmänpohja rappeutua esimerkiksi linssinpoisto leikkauksen takia, jolloin tämä sokeutuminen kuuluu leikkauksen jälkiseuraamuksiin.

Minulla on edelleen kaapissa PRA testi odottamassa, mutta saa nähdä testaanko Icaroksen vai en. Toisaalta voisi käyttää koiran kertaalleen vielä leikanneen lääkärin silmäkontrollissa, mutta täytyy katsoa tehdäänko ensi kesänä vaikka kesälomaretki Tampereelle, jolloin kontrolli hoituu siinä samalla. Tällä hetkellä tuntuu että mukavampi käydä kontrollissa tässä lähellä kun ajaa 8h autolla koiran kanssa joka ei autoretkistä kamalasti nauti.

Icarokselle kuuluu muuten ihan hyvää :) Se on edelleen reipas pieni koira, leikkii muiden koirien kanssa mielellään, hakee ääntelevää lelua kun sitä sille heittää ja tykkää rapsutuksista ja tutuista ihmisistä.

Minulla on pyörinyt mielessä ajatus osaanko luopua tarpeeksi ajoissa kun sen aika tulee. Netistä on saanut lukea mitä kamalampia tapauksia siitä, kun koiran omistaja ei ole osannut antaa periksi vaan koiraa pidetään elossa ja hoidetaan niin kauan kuin siinä henki pihisee. Joillekin tämä meidän tilanne saattaa näyttää myös siltä että pidetäänkö koiraa väkisellä hengissä kun se on sokea. Itse ajattelen kuitenkin niin, että sokeus ei meidän tapauksessa haittaa kun koira ei ole kipeä ja sen energia pystytään purkamaan sokeudesta huolimatta. Kaikki muut aistit koiralla toimii ja kropaltaan on myöskin hyvässä kunnossa. Normaalissa arjessa Icarosta hoidetaan samalla tavalla kuin meidän muitakin koiria, sille laitetaan ainoastaan silmätipat joka toinen päivä, mitä muille koirille ei tehdä.

Alla vielä muutama kesäinen/syksyinen kuva. Icarokselle on kasvatettu viikset, jotta se pystyy paremmin havaitsemaan esineitä ja tavaroita.



Meillä oli pihvi perjantai, ja luonnollisesti pihvin valmistusta valvoi muutama ylimääräinen silmäpari :)