Juhannuksen suunnitelmiin kuuluu piha-aidan korotustalkoot. Rakkaat haukkumme ovat nimittäin keksineet uuden harrastuksen joka on piha-aidan yli kiipeäminen ja naapurin kissojen jahtaaminen. Tätä touhua tekee oikeastaan vain Nemesis, mutta Icaros on yhtä sinnikäs ja tarpeen vaatiessa sekin kipuaa yli aidan.
Tähän mennessä koirille ja kissoille ei ole tullut sattumia, mutta vastuullisena koiran omistajana ei auta muu kuin korottaa aitaa että koirat eivät pääse jatkossa enää karkailemaan. Viimeksi Nemesis ajoi naapurin lihavan kissan puuhun ja toisen kissan halkovajan alle. Nemesis ja Icaros ovat molemmat käyneet koirakouluja, mm. pentukurssin, arkitottelevaisuuden ja toko alkeet agilitystä nyt puhumattakaan ja molemmat ovatkin tosi tottelevaisia siihen asti, kunnes joku jahdattava eläin tulee näköpiiriin. Jos omistaja kerkiää reagoida ennen koiraa ja "tänne" käsky kajahtaa ennen kuin koira on "lukinnut saaliin näkökenttäänsä" kaikki on hyvin ja koira tulee käskystä luokse. Vaan jos omistaja on sadasosasekunnin myöhässä niin se on menoa se. Harjakoira on yllättävän salisviettinen koira.
Kesä on lähenyt käyntiin mukavasti ja koirien kanssa ollaan päästy myös veneilyn makuun kun hommasimme pienen soutuveneen. Molemmille koirille oli tietenkin hankittava pelastusliivit :-) Icaroksen sairauden osalta kevät ja kesän alku on myös mennyt hyvin. Tarkoituksena olisi käydä mittaamassa silmän paineet ainakin yhden kerran Kuopiossa, sillä seuraava käynti Tampereella on vasta lokakuussa.
Uudessa harjakoiralehdessä oli silmäspesialistin haastattelu ja haastattelija oli kysynyt eläinlääkäriltä myös linssiluksaatiosta. Hänen mukaansa linssileikkauksen ennuste pitkällä tähtäimellä on korkeintaan tyydyttävä ja muiden silmävikojen riski on suuri. Yhtenä juurikin silmänpainetauti.
Itse koen linssileikkauksen "lisäaikana" koiralle ja toivon että Icaroksen kanssa porskutellaan ainakin siihen 10 ikävuoteen saakka. (Johon on vielä matkaa sellaiset 7 v). En tiedä lieneekö kovin utopistista ajattelua, mutta toivotaan! Ja tämän kaltaisten leikkausten ansiosta koirien lääketiede etenee ja lääkäreille tulee kokemuksia linssileikkauksien kannattavuudesta koiralle. Päivitin Icaroksen terveystiedot myös Hannes Lohen koirageenitutkimukseen, johon on luovutettu verta meidän molemmilta koirilta. Tässä linkki kaikille kiinnostuneille: http://www.koirangeenit.fi/
Selailin tänään pitkästä aikaa heeleri foorumia ( Lancashire Heeler - koirarodun keskustelupalsta). Heelereillä on myös esiintynyt linssiluksaatiota ja statukseltaan " kantaja" koiriakin on sairastunut linssiluksaatioon. Ennen Icaroksen linssiluksaatioleikkausta etsin sairaudesta ja leikkauksesta tietoa netin kautta mm. heeleri foorumilta. Siellä on jotain juttua linssiluksaatiosta, mutta ei mitään leikatuista koirista. Tänään selailin foorumia ja edelleenkään sieltä ei löytynyt tietoa itse leikkaukseta. Heelerien yhdistyksen lehdessä on ilmeisesti julkaistu koiran omistajan kirjoitus koiran linssileikkauksesta. Olisi mienlenkiintoista lukea tuo juttu ja verrata kokemuksia omiin koekemuksiin. Ja samalla saada tietoa miten koira jaksaa esim. vuoden tai kahden vuoden päästä leikkauksesta.
Tuli vähän sekava blogipäivitys, mutta loppuun vielä muutama kesäinen kuva. Kuvat on otettu tämän kesän ensimmäisten helteiden aikaan :-)
Olen lukenut suurella mielenkiinnolla kokemuksistasi Icaroksen leikkauksista. Itselläni on kaksi vuotias heeler-tyttö Heta, joka todettiin vuosi sitten geenitestissä linssiluksaation osalta geneettisesti sairaaksi. Tampereella käytiin Sanna Elflingin tarkastuksessa tämän vuoden helmikuussa ja Sanna olisi jo silloin leikannut Hetan viipymättä, vaikka mitää kliinisiä muutoksia ei vielä silmistä löytynyt. Minä päätin kuitenkin siinä kohtaa vielä odottaa ja ollaan käyty täällä Jyväskylässä kolmen kuukauden välein peilaamassa silmät silmäeläinlääkärillä. Hetan silmänpaineet on ok ja samoin silmänpohjat, mutta jonkin verran on ollut linssin pullistumista etukammioon päin. Tilanne ei Jyväskylän lääkärin mukaan ole vielä vaatinut pikaista leikkausta.Olen ollut tosi tyytyväinen, että en heti helmikuussa tehnyt leikkauspäätöstä, koska Heta sai elää vielä terveillä silmillä koko kevään ja kesän. Eilen käytiin taas tarkastuksessa ja nyt oli tilanne muuttunut sen verran, että linsseissä oli havaittavissa pientä värinää. Muuten paineet sun muut oli ok. Mutta tämä hienoinen värinä mua nyt huolestuttaa ja luulen, että leikkaus alkaa olla pian ajankohtainen. Älyttömästi vain huolestuttaa se lääkitysrumba ja yleenäkkin kaikki käytännön asiat; miten saan järkättyä esim. työasiat toipumisajaksi. Ja myös pitkäaikaiskomplikaatiot huolestuttaa. Oon ymmärtäny, että vaikka leikkaus menisi hyvin, niin pitkäaikaiskomplikaatioiden riski on tosi iso (silmänpainetauti ja verkkokalvon rappeutuma). Tiedän yhden heelerin, jolta leikattiin toinen molemmat silmät yhtä aikaa; toinen silmä oli vielä terve ja toisessa oli jo osittain irronnut linssi. Leikkaus meni hyvin ja koira oli pärjännyt mielettömän hyvin leikkauksen jälkeen. Kuitenkin 1,5 vuoden päästä leikkauksesta molemmissa silmissä havaittiin verkkokalvon rappeuma, joka ei ole kivulias, mutta sokeuttaa koiran. Eli varhainen leikkaus terveeseen silmään ei suojellut pitkäaikaiskomplikaatiolta. Leikkaukseen kuitenkin mennään, sen olen päättänyt. Jos sillä sais lisäaikaa meidän tärkeälle perheenjäsenelle. Mää oon saanu linssiluks.leikkauksesa eniten tietoa juuri tästä sun blogista, sekä sitten Ursulan-koiran (parson)leikkausblogista. Näistä jutuista on tosi vähän tietoa. Mä saan toivoa siitä, että Icaroksella kaikki meni lopulta hyvin, vaikka mikää pieni prosessi se ei varmasti ole ollut.
VastaaPoistaT:Riikka,
riikka.laulaja@peurunka.fi
Hei! Kiitos kommentista :) Itsekkin olen miettinyt jonkin verran noita pitkäaikaiskomplikaatioita. Meillä on seuraava kontrolli 14.10 (vuosi leikkauksesta) ja katsotaan mikä tilanne silmissä on silloin.
VastaaPoistaHarjispuolella tiedän koiran joka leikattiin meidän jälkeen, ja sen toipumisaika oli paljon joutuisampi meihin verrattuna. Muistaakseni koira jätettiin kotiin hetkeksi yksin jo muutama päivä leikkauksen jälkeen ja hyvin sujui. Tässä tapauksessa normaaliin arkeen oli palattu 9 päivän päästä leikkauksesta, kun meillä siihen meni paljon pidempään. Luulen että yksin oloon auttaisi sekin, että koira osaisi olla häkissä rauhallisesti itsekseen, jolloin sen voisi jättää yksin kotiin. Häkitystä ei tarvitse normaalisti tehdä kuin 2 viikkoa, jona aikana tikit sulavat.
Jälkikäteen ajateltuna lääkitys oli se pienin paha koko jutussa, koira tottui lääkitykseen tosi nopeasti ja silmätippojen laitto on nykyään lasten leikkiä, kuten kaikki muu lääkitys (matolääkkeet ym) :) Meidän toiselle koiralle lääkkeiden anto on edelleen ihan kauhistus. Icaros on sitä mieltä että "jee, spesiaali aikaa".
Seuraavan kerran tähän blogiin tulee oikein "asiaa" lokakuussa kontrollin jälkeen :) Ursula-koiran blogia en ole aikaisemmin huomannutkaan, joten kiitos siitä vinkistä! Aihe kiinnostaa paljon ja tuntuu että kaikki mahdollinen tieto on luettava ja etsittävä.
-Mirja