perjantai 19. marraskuuta 2010

Päivä nro. 37 JL kohta menee päivätkin sekaisin :)

Seuraavalla kerralla taidan ruveta laskemaan viikkoja Icaroksen leikkauksesta, päiviä rupeaa olemaan niin paljon että menee itsekin jo sekaisin :)

Eilen käytiin silmänpainemittauksissa Kuopiossa. Paineet olivat seuraavat: oikea silmä 25, vasen silmä 28.
Näyttää siltä että oikean silmän paineet alkavat pysyä balanssissa mutta vasen jatkaa hidasta nousuaan. Voihan pee sentään.

Lääkäri kyllä totesi että hän ei lähtisi määräämään mitään tippoja koska silmät ovat tosi hyvän näköiset ja valkuaiset eivät punerra. Soitin tänään kuitenkin Tampereelle ja katsotaan tuleeko sieltä muutosta hoito-ohjeisiin tai lisätäänkö lääkkeitä. Vasen silmä on siinä rajoilla että onko paha vai hyvä. Normaali silmän paine on 25 ja siitä yli on vähän liikaa. Tampereen reissuun on aikaa tasan 3 viikkoa. Katsotaan jos siihen asti pärjättäisiin.

Eilen illalla oli melkoinen onnen hetki kun Icaros yritti jahdata lumihiutaleita. Viime talvena se harrasti sitä tosi paljon, aina lumisateella se hyppelehti kahdella jalalla ja hampaat vain naksuivat kun se metsästi hiutaleita. Luulin että nyt hiutaleiden metsästys olisi mahdotonta näkökyvyn takia. Illalla kuitenkin Icaros näki pihavaloissa hiutaleita ja rupesi niitä metsästämään. Näkökyky on kyllä mystinen juttu, Icaros näkee ilmassa leijuvat lumihiutaleet mutta ei olohuoneen lattialta pehmolelua.

Loppuviikon aikana meillä on satanut paljon lunta ja pihalla on jouduttu lumihommiin. Kolattavaa on paljon koska työnnettävä lumilinko on rikki ja linko saadaan toimintakuntoon vasta tammikuun puolella. Keskiviikkoiltana ajelin Moserilla Icaroksen turkkia taas lyhyemmäksi, nyt sille oli kasvanut ainakin 3cm mittainen turkki, mutta kiitos nuoskakelien ja jatkuvasti märän koiran, otin Moserin esiin ja nyt meillä on taas lyhyt turkkinen harjakoira. Viikon aikana ja viikonloppuisinkin ollaan paljon pihalla ja ulkoillaan ja nuoskakeleillä Icarosta rupeaa paleltamaan nopeammin kun turkki kastuu. Nyt lyhyessä turkissa sille puetaan fleecehaalari ja ulkoiluaika pitenee ja lumipallot olohuoneen parketilla vähenevät :)

tiistai 16. marraskuuta 2010

Päivä nro. 34 JL

Huomenna Icaroksen leikkauksesta on kulunut 5 viikkoa. Huomenna myös lääkitys muuttuu niin että Pred Forte tippoja ruvetaan antamaan vain kerran päivässä, 1 tippa molempiin silmiin. Kävin tänään hakemassa pullon tippoja, ovat kyllä kohtuullisen edullisia, taisi olla vähän reilu 7 euroa pullo. Meillä on nyt 3:s pullollinen tippoja menossa.

Icaroksen vointi on hyvä ja toipuminen edistyy koko ajan. Seuraava "etappi" on torstain silmänpainemittaus jolloin tiedetään taas että missä mennään. Kaulurista on luovuttu kokonaan koiran kanssa eletään normaalia arkea. Omalla pihalla Icaros saa ulkoilla jo vapaana ja kyllä se touhuaakin kovasti, kaikki lumen alta törröttävät kukkien varret on purtu poikki. Riehumista ei sallita, onneksi nyt ei ole ollut pahempia riehumishalujakaan.

Juoksut on tulossa varmaan molemmilla koirilla keskinäisestä leikkimis innosta päätellen, olen miettinyt Icaroksen leikkuuttamista mutta saa nähdä että milloin se toimenpide tehdään jos milloinkaan. Icaroksella ei ole ollut vielä tähän mennessä valeraskauksia tai muutakaan ongelmaa juoksujen kanssa joten siltä osin on ollut helppoa.

Yritän lisäillä torstaina pari kuvaa viikonlopun ulkoilusta, viskeltiin pari kertaa pihalla pehmolelua jonka Icaros sitten haki. Ulkona se näkee lumesta tumman lelun, sisällä taas ei erota leluja lattialta.

Hyvillä mielin ollaan Icaroksen toipumisen suhteen, leikkauksen jälkeinen vuosi on sitä jännintä aikaa ja sitten silmien pitäisi "tasaantua" :)

tiistai 9. marraskuuta 2010

Päivä nro. 27 JL pähkäilyä ja pohdintaa

Soittelin tänään eläinlääkärille ja kyselin mitä kaikkea Icaros saa tehdä / ei saa tehdä. Viikonlopun touhuamiset jäivät nimittäin vaivaamaan mieltä että saako Icaros nyt sitten leikkiä ja olla jo lähes normaalisti, vai pitääkö vielä varoa. Sain seuraavanlaisia ohjeita: luita saa syödä jo valvotusti mutta ei mielellään joka päivä koska kova pureminen voi nostaa paineita silmissä. Leikkiäkin saa ja vähän riehua, mutta ei vielä paljoa.

Hankalaa kun en ole ihan varma että miten paljon tarkalleen koira saa leikkiä tai tehdä, 3 ensimmäistä viikkoa oli kohtalaisen helppo rajoittaa koiran tekemisiä koska se itse halusi myös levätä, mutta nyt tuntuu että energiaa kertyy ja omasta mielestään koira voisi jo tehdä vaikka mitä.

Varasin myös ajan seuraavaa Tampereen kontrollikäyntiä varten, joka on joulukuussa perjantai 10 päivä. Siihen on vielä kuukausi aikaa. Pitänee siis tämä meneillään oleva kuukausi olla vielä hissukseen ja rajoittaa koiran energiaa. Ongelmana taitaa enemminkin olla Nemesiksen energia mutta pitää sen kanssa tehdä pidempiä lenkkejä ilman Icarosta. Onneksi viikonloppuna alkaa taas agilityn talvitreenit niin Nemesis pääsee purkamaan ylimääräiset energiat pois hallitusti. Icaroksen energiaa pitää purkaa aivotyöskentelyn avulla sillä sitä ei onneksi ole kielletty :-)

Viikonloppuna Icaros jo touhusi aktivointipallon kanssa hyvän tovin mutta pitää yrittää keksiä muutakin aivojumpaa pallon lisäksi. Ehkäpä tänään aloitetaan treenaamaan taas sormien tunnistusta, joka on päässyt unohtumaan kun se joskus jo hallittiinkin melko hyvin.

Lokakuun loppu on kyllä tuntunut elämäni rankimmalta kuukaudelta ihan kaikilta elämän osilta katsottuna, toivon että marraskuu kääntyisi vähän valoisammaksi ja viitteitä siitä on onneksi näkyvissä. Seuraavaa painemittausta odotellaan taas kuin kuuta nousevaa. Eilen kuulin huonoja uutisia eräästä LL-sairaasta koirasta ja se pisti miettimään että luojan kiitos Icaroksen sairaus huomattiin ajoissa ja leikkaus kerettiin tehdä. Toisaalta leikkauksen jälkeinen aika on ollut melko raskasta ja välillä tuntui että onko parempi heittää pyyhe kehään, mutta mennyt viikonloppu toi taas uutta puhtia ja toivoa tämänkin taudin selättämiseen. Icaros on ollut nyt niin oma hölmö itsensä ja siitä huomaa selkeästi että se nauttii olostaan niin ehkä teimme oikean päätöksen leikkauksen suhteen.

Koiran ja ylipäätänsä eläimen kirurgiset toimenpiteet ovat sellainen asia että on niin hankala sanoa onko eläimelle parempi lopetus vai kokeilla vielä viimeinen oljenkorsi eli toimenpide. Icaroksen kohdalla päädyimme leikkaukseen koska se on niin nuori koira ja elämää on edessä hyvällä lykyllä vielä 10 vuotta. Icaros on myös meidän ensimmäinen yhteinen koira ja tunneside siihen on suuri. Onneksi minulla oli myös mahdollisuus ottaa koira mukaan töihin kriittisimmäksi ajaksi toipumisen kannalta katsottuna. Nyt päätös näyttää oikealta ja olen syvästi pahoillani niiden omistajien puolesta, jotka joutuivat valitsemaan sen toisen päätöksen kun mitään ei ole enää tehtävissä tai riskit olisivat olleet liian suuret.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Päivä nro. 26 JL positiivisella asenteella porskutetaan eteenpäin

Viikonloppu onnellisesti takana ja uusi viikko edessä :-) Nyt kun leikkauksesta on kulunut melkein 4 viikkoa, niin nyt voi sanoa että Icaros on palautunut ennalleen. Eikä melkein vaan justiinsa. Metkut on nimittäin samat.

Sunnuntaina koirat olivat pihalla vapaana. Icarostakin uskalletaan pitää nyt omalla pihalla vapaana ja ilman kauluria. Nemesis houkutteli Icarosta kovasti leikkiin ja muutaman spurtin se ottikin ja leikkivät perinteistä koirien hippasta jossa Icaros joutuu aina olemaan se hippa. Hienosti osasi väistellä pensaita ja valosalla kun uutta lunta oli maassa niin näkökyvystäkään ei huomannut juurikaan että siinä olisi mitään poikkeavaa.

Sisällä koirat leikkivät leluilla vetoleikkejä. Perään on vielä katsottava että Nemesis ei rupea kovasti retuuttamaan leluja kun Icaros on lelun toisessa päässä. Pitääkin huomenna soitella eläinlääkäriin ja varmistaa vielä että saako Icaros nyt touhuta jo normaalisti ja leikkiä rajumpiakin leikkejä, vai pitääkö vielä varoa silmiä. Haavat ovat parantuneet ja tikitkin jo sulaneet.

Olin itse tämän päivän kotona migreenin kourissa ja Icaros oli koko päivän ilman kauluria. Päätimme että yöksikään kauluria ei enää laiteta, mutta loppu viikon kauluri saa olla päivisin vielä päässä ihan varmuuden vuoksi. Työpäivän ajan siis. Kun isäntä tuli töistä kotiin niin molemmat koirat olivat ovella vastassa ja Icaros jutteli hassun kuuloisesti. Se pitää semmoista "apinan ääneltä" kuullostavaa juttelua ja pyörii jaloissa väkkärän lailla. :-) Tänään illalla myös saunottiin koko porukan voimin ja Icaroskin oli mukana, tällä kertaa se pääsi vain keskilauteelle kun normaalisti istuu ihan ylhäällä asti.

Portaiden nousu ja lasku sujuu myös mallikkaasti ilman kauluria. Hienosti se uskaltaa mennä jo jyrkemmät kellarin portaatkin ihan yksin ylös ja alas. Portaiden kulkemista on kuitenkin vielä valvottava ja työpäiväksi koirat saavat jäädä alakertaan ja yläkerta sekä kellari rajataan oleskelutiloista pois koiraportin avulla.

Alla olevassa kuvassa Icaros harrastaa jo vanhoja harrastuksiaan. Se tykkää olla apurina uunin lämmityksessä ja pilkkoa klapeja vähän pienemmiksi :-)


torstai 4. marraskuuta 2010

Päivä nro. 22 JL kaikki lähes kohdallaan

Tänään käytiin Icaroksen kanssa silmänpainemittauksessa Kuopiossa. Eläinlääkäri sanoi että silmät on hyvin parantuneet ja hyvän näköiset. Kauluria saa ruveta "opettelemaan pois" eli pikku hiljaa pidempiä ja pidempiä aikoja ilman kauluria. Eilen illalla tätä jo vähän harjoiteltiinkin eli Icaros oli lähes koko illan ilman kauluria ja hienosti sujui. Yöksi laittettiin kauluri taas takaisin kaulaan että yöllä ei satu vahinkoja.

Silmänpaineet mitattiin ja tulos oli oikeassa 23-24 ja vasemmassa 26-27. Eläinlääkäri mittasi paineet useamman kerran molemmista silmistä jotta saadaan varmasti oikea tulos. Oikean silmän tulos on tosi hyvä ja paineet ovat pysyneet samassa tasossa  hienosti. Nyt ongelmia näköjään tuottaa vasen silmä, jossa on aikaisemmin ollut vähän turhankin matalat paineet, jopa alle 10.

Soittelin Tampereelle silmän paineista ja ottavat huomenna yhteyttä jos paineet ovat hoitavan lääkärin mielestä hälyyttäviä. Ilmeisesti vähäiset paineet heittelyt on kuitenkin ok ja korkeampia tuloksia voi myös tulla. Toivotaan että tämä on sellainen poikkeus tapaus. Mitään oireita ei onneksi ole ja molempien silmien valkuaiset on valkeat. Paineisiin voi toden näköisesti vaikuttaa myös hetkellinen stressi ja Icaros onkin ruvennut jännittämään eläinlääkäriä vähän turhankin paljon. Viime aikoina sillä on ollut niin monta epämiellyttävää kokemusta että heti kun eläinlääkärin odotushuoneessa ollaan niin se aloittaa hillittömän läähätyksen.

Seuraava paineenmittaus aika varattiin tasan 2 viikon päähän Kuopioon. Silmätipat on nyt vähennetty annettavaksi 2 kertaa päivässä ja tämä helpottaa huomattavasti myös työssä käyntiä kun ei tarvitse ajoittaa kotiin tuloa klo 14.00 jolloin oli tippojen anto aika. Nyt tipat laitetaan aamin illoin kello kuusi.

Aikaisemmin en ole varmaankaan muistanut mainita, eli Icaroksen silmiä puhdistetaan apteekista saatavalla 0,9%  keittosuolaliuoksella. Se on hygieeninen keino puhdistaa rähmät silmistä ja bakteerit eivät pääse jylläämään. Icaroksen silmät eivät onneksi vuoda, nyt olen huomannut että loppukesästä ennen leikkausta sen silmät vuosivat huomattavasti enemmän. Lienekkö johtunut linssien heikoista ripustimista, sitä aikaisemmin Icaroksella ei ole ollut minkäänlaisia vuoto ongelmia silmissä ja vaikka on valkea koira niin silmän aluset on pysyneet hienosti valkean värisinä. Nyt on onneksi sama tilanne :)

Itseäni hieman stressaa silmän paineiden heilahtelu, mutta pitää vain olla huolehtimatta turhia ja keskittyä koiran hoitamiseen ja sen kanssa touhuamiseen.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Päivä nro. 21 JL leikkauksesta on kulunut 3 viikkoa

Tänään Icaroksen linssileikkauksesta on kulunut 3 viikkoa. Aika tuntuu pitkältä vaikka eihän siitä nyt niin pitkä aika ole.

Eilen Icaros jätetiin ensimmäistä kertaa kotiin Nemesiksen kanssa työpäivän ajaksi. Nemesis on stressannut yksin oloa ja Icarosta on tympinyt joka aamuinen töihin lähteminen niin paljon että päätettiin jättää koira sitten kotiin ja lähteä töistä aikaisemmin katsomaan että miten päivä on sujunut. Tällä viikolla Icaros on aamuisin yrittänyt piiloutua sohvaan kun on töihin lähdön aika. Se nököttää liikkumatta ja esittää nukkuvaa kun puetaan takkiä ylle " menkää vaan, minä täällä nukun ja jään kyllä kotiin". Nemesis on taas ruvennut piipittämään kun takkia aletaan pukea päälle.

Eilen kotiin tullessa koirat tulivat ovelle vastaan, Icaroksella oli kauluri edelleen kaulassa, silmät olivat siistit ja tukkapompula päässä. Kaikki oli siis ok. Kauluria tosin vahvennettiin teipillä että pysyy varmasti kiinni. Koirille on rajattu nyt alakerta käyttöön työpäivän ajaksi että Icarokselle ei tule vahinkoa portaiden kanssa.

Huomenna torstaina on silmien painemittaus Kuopiossa. Vähän jo jännittää. Uskon että mitään huolta ei ole, mutta huomenna se nähdään. Icaroksen vasen silmä punertaa hieman sisä nurkasta, mutta luulen että se ei ole kuitenkaan tulehtunut vaan että kyseessä on verisuonikertymä, joka tulee usealle koiralle tikkien sulaessa. Silmä ei vuoda enempää eikä sitä näyttäisi kutittavankaan. Punerrus on ainoastaan sisänurkassa missä on tikit, muuten valkuainen on siistin näköinen.

Tänään lääkitystä taas vähennetään eli Pred Forte tippoja ruvetaan antamaan 2 kertaa päivässä aamuin illoin.

Huomenna taas lisää uutisia jotka on toivottavasti hyviä.