Soittelin tänään eläinlääkärille ja kyselin mitä kaikkea Icaros saa tehdä / ei saa tehdä. Viikonlopun touhuamiset jäivät nimittäin vaivaamaan mieltä että saako Icaros nyt sitten leikkiä ja olla jo lähes normaalisti, vai pitääkö vielä varoa. Sain seuraavanlaisia ohjeita: luita saa syödä jo valvotusti mutta ei mielellään joka päivä koska kova pureminen voi nostaa paineita silmissä. Leikkiäkin saa ja vähän riehua, mutta ei vielä paljoa.
Hankalaa kun en ole ihan varma että miten paljon tarkalleen koira saa leikkiä tai tehdä, 3 ensimmäistä viikkoa oli kohtalaisen helppo rajoittaa koiran tekemisiä koska se itse halusi myös levätä, mutta nyt tuntuu että energiaa kertyy ja omasta mielestään koira voisi jo tehdä vaikka mitä.
Varasin myös ajan seuraavaa Tampereen kontrollikäyntiä varten, joka on joulukuussa perjantai 10 päivä. Siihen on vielä kuukausi aikaa. Pitänee siis tämä meneillään oleva kuukausi olla vielä hissukseen ja rajoittaa koiran energiaa. Ongelmana taitaa enemminkin olla Nemesiksen energia mutta pitää sen kanssa tehdä pidempiä lenkkejä ilman Icarosta. Onneksi viikonloppuna alkaa taas agilityn talvitreenit niin Nemesis pääsee purkamaan ylimääräiset energiat pois hallitusti. Icaroksen energiaa pitää purkaa aivotyöskentelyn avulla sillä sitä ei onneksi ole kielletty :-)
Viikonloppuna Icaros jo touhusi aktivointipallon kanssa hyvän tovin mutta pitää yrittää keksiä muutakin aivojumpaa pallon lisäksi. Ehkäpä tänään aloitetaan treenaamaan taas sormien tunnistusta, joka on päässyt unohtumaan kun se joskus jo hallittiinkin melko hyvin.
Lokakuun loppu on kyllä tuntunut elämäni rankimmalta kuukaudelta ihan kaikilta elämän osilta katsottuna, toivon että marraskuu kääntyisi vähän valoisammaksi ja viitteitä siitä on onneksi näkyvissä. Seuraavaa painemittausta odotellaan taas kuin kuuta nousevaa. Eilen kuulin huonoja uutisia eräästä LL-sairaasta koirasta ja se pisti miettimään että luojan kiitos Icaroksen sairaus huomattiin ajoissa ja leikkaus kerettiin tehdä. Toisaalta leikkauksen jälkeinen aika on ollut melko raskasta ja välillä tuntui että onko parempi heittää pyyhe kehään, mutta mennyt viikonloppu toi taas uutta puhtia ja toivoa tämänkin taudin selättämiseen. Icaros on ollut nyt niin oma hölmö itsensä ja siitä huomaa selkeästi että se nauttii olostaan niin ehkä teimme oikean päätöksen leikkauksen suhteen.
Koiran ja ylipäätänsä eläimen kirurgiset toimenpiteet ovat sellainen asia että on niin hankala sanoa onko eläimelle parempi lopetus vai kokeilla vielä viimeinen oljenkorsi eli toimenpide. Icaroksen kohdalla päädyimme leikkaukseen koska se on niin nuori koira ja elämää on edessä hyvällä lykyllä vielä 10 vuotta. Icaros on myös meidän ensimmäinen yhteinen koira ja tunneside siihen on suuri. Onneksi minulla oli myös mahdollisuus ottaa koira mukaan töihin kriittisimmäksi ajaksi toipumisen kannalta katsottuna. Nyt päätös näyttää oikealta ja olen syvästi pahoillani niiden omistajien puolesta, jotka joutuivat valitsemaan sen toisen päätöksen kun mitään ei ole enää tehtävissä tai riskit olisivat olleet liian suuret.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti