Silmänpohjan rappeuma on edennyt huimaa vauhtia, tällä kertaa eläinlääkäri ei päässyt kurkkaamaan oikeaan silmään edes pupillia avaavien tippojen laiton jälkeen, sillä jostain syystä Icaroksen pupillit olivat todella pienet. Luulen tämän johtuneen edellisenä iltana laitetusta xalatanista, joten ensi kerralla tähtään tippojen laiton siten, että tipat laitetaan vasta kontrollikäynnin jälkeen.
Eläinlääkäri näki kuitenkin vasempaan silmään ja verisuonet silmän pohjassa ovat nyt täysin rappeutuneet, eli Icaros ei näe vasemmalla silmällä enää ollenkaan. Oikean silmän tilasta emme saaneet tällä kertaa selvyyttä pupillin pienuuden takia. Silmänpohjanrappeuma on edennyt siten, että se huomattiin maaliskuussa 2013 ja nyt joulukuussa 2013 koira on sokea.
Tällä kertaa eläinlääkäri sanoi että näyttäisi olevan kyseessä PRA, mutta hänellä ei ole tietoa voiko silmänpohja rappeutua esimerkiksi linssinpoisto leikkauksen takia, jolloin tämä sokeutuminen kuuluu leikkauksen jälkiseuraamuksiin.
Minulla on edelleen kaapissa PRA testi odottamassa, mutta saa nähdä testaanko Icaroksen vai en. Toisaalta voisi käyttää koiran kertaalleen vielä leikanneen lääkärin silmäkontrollissa, mutta täytyy katsoa tehdäänko ensi kesänä vaikka kesälomaretki Tampereelle, jolloin kontrolli hoituu siinä samalla. Tällä hetkellä tuntuu että mukavampi käydä kontrollissa tässä lähellä kun ajaa 8h autolla koiran kanssa joka ei autoretkistä kamalasti nauti.
Icarokselle kuuluu muuten ihan hyvää :) Se on edelleen reipas pieni koira, leikkii muiden koirien kanssa mielellään, hakee ääntelevää lelua kun sitä sille heittää ja tykkää rapsutuksista ja tutuista ihmisistä.
Minulla on pyörinyt mielessä ajatus osaanko luopua tarpeeksi ajoissa kun sen aika tulee. Netistä on saanut lukea mitä kamalampia tapauksia siitä, kun koiran omistaja ei ole osannut antaa periksi vaan koiraa pidetään elossa ja hoidetaan niin kauan kuin siinä henki pihisee. Joillekin tämä meidän tilanne saattaa näyttää myös siltä että pidetäänkö koiraa väkisellä hengissä kun se on sokea. Itse ajattelen kuitenkin niin, että sokeus ei meidän tapauksessa haittaa kun koira ei ole kipeä ja sen energia pystytään purkamaan sokeudesta huolimatta. Kaikki muut aistit koiralla toimii ja kropaltaan on myöskin hyvässä kunnossa. Normaalissa arjessa Icarosta hoidetaan samalla tavalla kuin meidän muitakin koiria, sille laitetaan ainoastaan silmätipat joka toinen päivä, mitä muille koirille ei tehdä.
Alla vielä muutama kesäinen/syksyinen kuva. Icarokselle on kasvatettu viikset, jotta se pystyy paremmin havaitsemaan esineitä ja tavaroita.
Meillä oli pihvi perjantai, ja luonnollisesti pihvin valmistusta valvoi muutama ylimääräinen silmäpari :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti