Icaros on tällä hetkellä melkoinen punkero. Noin kuukausi sitten vaihdoimme nappulan lampaasta kalkkunaan. Merkki pysyi samana mutta maku vaihtui. Juniori koira Osiris oli lammas nappulalla turhan hoikassa kunnossa ja nämä meidän vanhemat rouvat Icaros ja Nemesis ihan sopivassa lihassa. Kalkkuna maistuu sen verran hyvin että Osiris on nyt normaalipainoinen, Nemesiksen paino on pysynyt samassa ja Icaros on pulskistunut vähän liikaa. Kylkiluut tuntuu vielä, mutta ainakin 500 g olisi saatava painosta kevääseen mennessä pois. Tai kevään tullessa, tuumaa Icaros.
Talvella Icarosen lenkit ovat sellaisia kuin se haluaa itse tehdä. Icaros puetaan vaatteisiin ja valjaisiin, minä tartun hihnan toiseen päähän ja sitten mennään sinne mihin nokka näyttää. Arkisin lenkit tehdään pimeän aikaan ja Icaros ei tykkää kulkea pimeällä sellaisia reittejä mitä se ei tunne. Kyllähän se tulee mukana minne minä päätän mennä, mutta hännän asennosta näkee että se mieluummin kulkee tuttuja reittejä. Meidän lenkit ovatkin yleensä Icaroksen kanssa muutamaa eri vaihtoehtoa. Käydään katsomassa hevosia läheisellä talolla ja tullaan samaa reittiä kotiin tai kierretään vähän pidempi lenkki kävelytietä ja hiihtoladun pohjaa. Kolmas vaihtoehto on käydä yhden huoltoaseman pihassa kääntymässä. :)
Kävimme joulukuun lopussa Icaroksen kanssa toko treeneissä. Sää oli tuolloin sen verran huono että muut koirat eivät halunneet lähteä treenaamaan (noloa mutta totta, koirat saavat välillä päättää itse lähtevätkö mukaan vai eivät). Icaros oli ainoana innokkaasti lähdössä mukaan, joten se pääsi treeneihin. Mitään mullistavaa ei treeneissä tehty, treeni sisälsi mukavaa yhdessä oloa, pieniä liikkeen pätkiä ja nakin syöntiä. Ohjaaja totesi että tämä taitaa olla melko hemmoteltu koira ja onhan se. Icaros ei tällä hetkellä ole mikään maailman tottelevaisin otus. Se komentaa minua hyppimällä ja ääntelemällä ja odottaa myös väli palkkoja. Tässä taitaa olla myös yksi syy Icaroksen pulskistumiseen, olen ruvennut aktiivisemmin treenaamaan koiria myös kotona ja Icaroksellakin on oma treenihetki (namien syönti) muutaman kerran viikossa. :)
Muutaman kuukauden päästä Icaros täyttää 6 vuotta. Se on siis koira parhaassa iässä. Vanhuuden vaivoja ei vielä ole ja koira toimii kuin ajatus, kaikki tarvittava koulutus on periaatteessa tähän mennessä jo tehty. Icaros on meidän koirista paras ymmärtämään puhetta. Välillä aina itsekin hätkähtää kuinka koira toimii kuin ajatus. Icaros tietää esimerkiksi meidän molempien omistajien nimet, kun siltä kysyy että "missähän ... on?" niin Icaros menee heti tarkistamaan että missä minä tai siippa luurataan. Aamulla jos jompi kumpi jouttuu heräämään aikaisemmin niin Icaros on kärppänä hereillä katsomassa että mitä talossa touhutaan. Jos se tulee alakertaan niin sille voi sanoa että "mee vielä nukkumaan" tai "ei oo vielä aamiaista" niin Icaros painelee takaisin nukkumaan. Meidän koira ovat muutenkin tosi unikekoja, viikonloppuisin nukutaan koko porukka hyvinkin kello 11.00 saakka jos ei ole mitään menoja. Aamuisin ei ole kukaan herättämässä ja pyytämässä ulos, yleensä koiria joutuu vähän patistelemaan ja herättelemään, varsinkin arkisin, jolloin herätys tapahtuu kello 6.00. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti